Elämän tärkeimpiä hetkiä
Istuskelen hotellin sijatulla vuoteella ja katselen ikkunasta kurkkivia puunlatvoja. Otin kannettavan mukaan, jos sattuisin saada puolison työreissussa inspiraation kirjoittaa blogitekstin. Puolisoni kun on päivät töissä. Siitä on aikaa, kun viimeksi sain oikean halun ja inspiraation kirjoittaa tänne. Enää ei ole halua eikä inspiraatiota. Mihin ne ovat kadonneet? Joskus aikanaan löysin motivaation omasta turhamaisuudesta, halusta näyttää miten niin kovin fiksu olen. Nyt kun tiedän, etten olekaan fiksu, niin sitäpä ei niin mielellään enää muille näytä.
Kävelin aamupäivällä ostoskeskuksessa eräässä Etelä-Suomen kaupungissa. Ei ole pitkä, kun sain kahviloista ja samakaltaisista paikoista itselleni jotain. Nyt jäin miettimään kävellessäni ja erilaisia ihmisiä katsellessani, mitähän se silloin mahtoi olla mitä sain? Nyt kuitenkin tunsin ääretöntä surua ja koti-ikävää! Melkein itkin, niin yksin olin ihmisten keskellä, niin erilainen ja täysin ulkopuolinen. Mielessäni pyöri Raamatun kohta Saarnaajan kirjan alusta "Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!' Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? '
Palasin yksinäisyyteen hotellihuoneeseen ja aloin lounaaksi hakemani salaatti kaverina lukea Raamattua. "Jumala puhu sinä minulle, ole sinä minun seuranani täällä, missä kaikki näyttää kiireessä juoksevan jonnekin, mutta eivät itsekään tiedä minne." Näyttää kuitenkin siltä, että jokaisen täytyy ehtiä ennen kuolemaa sinne, minne ovatkaan juoksemassa. Ja aikaa on niin kovin vähän. Raamattuni aukeni ja aika pysähtyi, minulla ei ollut kiire mihinkään. Jumala puhui:
"Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikään kuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää — hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niin kuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Apostolien teot 17:23-31
Voi miten lähellä Jumala on minua, Hänessä elän ja liikun. Ilahduin niin kovasti tästä lohdutuksesta, että aloin pyytää ihan minussa kiinni olevalta Kaikkivaltiaalta asioita. Kiitin Häntä Totuudesta, joka on avattu silmilleni nähdä ja korvilleni kuulla. Kiitän tänä päivänä kohdalleni tulleesta armosta. Armoa on, ettei eilisen haamuja enää ole ja huominen on verhon takana. Kaikki on uutta ja puhdasta. Rukoilin puolison, lasten, lapsenlasten, meidän vanhempien, isovanhempien, sisarten ja veljien, tätien, setien, serkkujen, seurakunnan ja pastorien puolesta, sekä niiden ystävien puolesta, joiden puolesta olen luvannut, mutta unohtanut rukoilla. Puhuminen ääneen taivaalliselle Isälle oli niin ihanaa, etten osannut lopettaa. Aina kuulin itseni sanovan Jumalalle uuden nimen ja pyysin tuolle ihmiselle paljon ja tiedän rakkaudesta rikkaan Isäni varat, Hän antaa varmasti enemmän kuin pyydän. Tiedän Hänen kuulevan. Hänessähän minä rukoilen "Pelasta meidät kaikki."
Hän, Jeesus, syntini sovittanut Jumalan Poika, itse sanoo ja lupaa.
" Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!" Matteus 7:7-11