Paljon puhuttua häpeää

Minulta on kysytty lempi Raamatunkohtaani. Siihen on vaikea vastata, sillä tänään Herra puhuu eri kohdassa kuin eilen. On kuitenkin yksi kohta, jota en koskaan unohda, ja se on Hesekiel 16:53-63

erityisesti kohta:

"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minä olen tehnyt sinulle sen mukaan, kuin sinä olet tehnyt, kun olet pitänyt valan halpana ja rikkonut liiton. Mutta minä muistan liittoni, jonka tein sinun kanssasi sinun nuoruutesi päivinä, ja minä teen sinun kanssasi iankaikkisen liiton. Ja sinä muistat vaelluksesi ja häpeät, kun otat vastaan sisaresi, ne, jotka ovat sinua isommat, ynnä ne, jotka ovat sinua pienemmät, ja minä annan heidät sinulle tyttäriksi; mutta en sinun liittosi voimasta. Ja minä teen liittoni sinun kanssasi, ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra. Niin sinä muistat ja häpeät etkä voi häpeäsi tähden suutasi avata, kun minä annan sinulle anteeksi kaikki, mitä sinä tehnyt olet; sanoo Herra, Herra."

Tämä Raamatun kohta tuli vahvasti ja monesti minulle eteen aikana, jolloin minulla oli paljon sanottavaa ja paljon puolusteltavaa. Jakeet olivat silloin minulle ikäänkuin raaka profetia, että näin vielä tulee tapahtumaan. Silloin minulle sanottiin ettei Raamatusta saa lukea itselleen "ennustuksia", Oli miten oli, kohta syöpyi luihini, eikä lähde sieltä koskaan. Silloin pelkäsin ja ahdistuin kohdasta ja nyt en ymmärrä miksi, sehän lupaa parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Pelkäsin häpeää! Sehän on tämän ajan sana, häpeä. "Miten pääsen irti häpeästä?" Ikään kuin häpeä olisi se synti joka roikkuu ihmisessä. "Ole ylpeä siitä kuka olet!" "Ole rohkeasti se kuka haluat olla, seuraa sydäntäsi ja tunteitasi." "Älä häpeä!"Se on kuitenkin äärimmäisen surullista, sillä oikeastaan häpeä on synnin hedelmä. Häpeä on tunne ettei kelpaa ajatuksineen ja tekoineen. En usko, että häpeän tunteesta voi päästä eroon ilman sen aiheuttajasta eroon pääsyä. Se onkin sitten suurempi ongelma, nimittäinen syntinen ihminen ihan itse!

Jumala sanoi yhden kiellon, kaikki muu oli sallittua. Kuitenkin Eeva söi puusta ja Adam söi puusta. Häpeä astui kuvaan kun oli jo rikottu kieltoa. Lopuksi ei edes tunnustettu rikkomusta, vaan seliteltiin asia toisten syyksi.

Näin on yhä! Mietipä seuraavaa asiaa: Pöydällä on lempisuklaatasi ja olet juuri haukkaamassa kun tulen ja sanon, että heitetään se roskiin, se on pilaantunut ja aiheuttaa taudin. Valinta on sinun, viisas ihminen. Ei minun, Jumalan, äitisi, isäsi, puolisosi, eikä takuulla sinua lapsena kiusanneen ikätoverin syy. Sinua on varoitettu. Uskotko mitä sinulle sanotaan? En haluaisi käydä sinua katsomassa sairaalassa sanomassa "Mitä minä sanoin?" Saatat silloin hieman tuntea häpeää, ettet uskonut kun varoitettiin?  Sanot ehkä vielä "Olisi pitänyt uskoa ja jättää syömättä."Vai nostaako häpeä muurisi ja syytät minua kun en repinyt sitä suustasi, tai äitiäsi joka lohdutti sinua lapsena suklaalla, vai isääsi joka ei opettanut rajoja. Syy on jonkun muun, ehkä tehdas tai kuka tahansa muu kuin sinä. Lopulta syyllinen kuitenkin on Jumala joka loi sinusta tuollaisen jääräpään ja joka loi ihmisen joka keksi suklaan.

On toki olemassa invalidisoivaa häpeää, joka tulee väärästä syyllisyydentunnosta. Tällöin ihminen on uskonut ulkopuoleltaan tulevan valheen: "Olet arvoton". Mutta yhtä kaikki, sekin häpeä on toisen ihmisen tekemän synnin hedelmää. Voi meitä kun me rikomme toisiamme.

Usein pahaa tehtyämme etsimme ihmistä joka ymmärtäisi miksi tein väärin, ja joka sanoisi, ettei haittaa ja aikanaan teko unohtuu.  Haemme ehkä "vertaistukea". Haluamme kuulla, että tekomme ei ollut ehkä ihan niin kamala, kuin olisi voinut olla. Puhumme elämämme kurjuuden ulkopuolisista aiheuttajista. Toivomme kurjan tarinamme peittävän omat kamalat tekomme. Kun muut katsovat minua uhrina niin rikollisuuteni unohtuu. Mitä mielestämme "likaisempien" ihmisten seurassa vietämme aikaa, sitä puhtaammaksi itsemme kuvittelemme.  Siinä me kaikki kuraiset taputtelemme toisiamme päähän "ei tämä nyt niin kamalaa ole, eikä pieni koiranjätös lahkeessa haittaa mitään. Tähän tottuu kyllä" Apua,kamalaa.

Emmekö uskalla sanoa "Sinä haiset, mennään pesulle?" Minä en halua tottua syntiin ja sen hajuun. 

Olen vähän miettinyt, onko tämä ehkä syy, miksi kristittyjen seurassa moni ei tahdo olla. Siellä saarna saattaa kertoa lemustasi. Oma lika on jotain sellaista, jota ei voi kestää, eikä katsella. En tahdo kuulla, että hameenhelmastani roikkuu vessapaperia, ja olen kokoajan liihottanut edestakaisin paperi perässäni.  Muut näyttävät pyhimyksiltä ja tuomareilta.  Minullekin on perkele päässyt uskottavasti valehtelemaan kristillisestä seurakunnasta "juokse pois, Valo on tappavaa ja nuo toiset paljon puhtaammat ovat elämällesi uhka, et pysty samaan". Tai ehkä olen pelännyt kuin koira kylpyä, sekä yli siistiä perheen Päätä, joka neuvoo miten käyttäydytään kristittynä. Kamalasti sääntöjä! Pitää rakastaa Jumalaa, tunnustaa oma heikkous, addiktiot ja tehdyt synnit. Saadulla armolla pitäisi olla itse armollinen. Pitää rakastaa lähimmäistäänkin niin paljon, ettei viettele, himoitse tai edes ihaile vieressä istuvan puolisoa. Pitää olla kadehtimatta ja puhumasta toisista valhetta. Pitäisi ajatella toisesta enemmän hyvää kuin itsestään. Mutta vaikeinta on antaa anteeksi, jos joku onkin yrittänyt vietellä puolisoasi tai puhunut sinusta pahaa, tai puhunut sinulle muuten vaan kurjasti "Kamala paikka, sydämetön ja julma." Ei onnistu, minä lähden vetämään!

Totuus on toinen. Jokainen Jumalanpalvelukseen tulija on vähintään yhtä likainen ja oksettava kuin minä. He myöntävätkin sen, jos pysähdyn hieman ajattelemaan. He eivät ole tulleet seurakuntaan tuijottamaan minua ja minun syntejäni vaan Jeesusta. Miksi he tarvitsevat Jeesusta? He ovat tulleet Jeesuksen luo oman häpeänsä vuoksi. Niinpä minäkin haluan katsoa sinne minne näen muidenkin katsovan, enkä muihin seurakuntalaisiin. Ristillä verisenä näen oman pahuuteni. Ymmärsin viimein vaieta, enkä häpeäni tähden voi enää avata suutani. En voi katsoa ja syyttää toisia, sillä minun menneet, nykyiset ja tulevat rikokset roikkuvat rumana teloituspuussa kaikkien nähtävillä. Minä Hänessä kasteen kautta, Hänen kanssaan. Hän on sanonut minulle, että suklaa, jota söin jo kohdussa, on pilalla. Syntymäni jälkeen himoitsin sitä enemmän ja söin ja söin, niinkuin aivoton zombi, joka ei pysty auttamaan itseään. Välillä vieläkin syön, vaikka yritän olla syömättä, sillä nyt jo tiedän ettei siitä seuraa mitään muuta lopulta kuin kurjuutta, sairautta ja kuolemaa. Tiedän, että kiusaus ja halu syntiin roikkuu minun lihassani kuolemaani saakka. Sairastun ja tiedän, etten voi sanoa mitään muuta kuin "Minä tein sen taas vaikka tiesin ja vaikken halunnut. Ansaitsen rangaistuksen." Hän tuli kuitenkin hakemaan minut, Hän nostaa minut lupauksensa mukaan, mukanaan omaan ylösnousemukseensa, eikä sano "Mitä minä sanoin" vaan Hän sanoo "Se on täytetty!" "Pysy minussa"

Vastalääke kuolemaan ja häpeään on olemassa.

"Suuren Tuomarin tuomittavana myös kieli vaikenee" Simojoki, Pekka

Lue koko puhutteleva Raamatun kohta

"Ja minä tahdon kääntää heidän kohtalonsa: Sodoman ja hänen tyttäriensä kohtalon sekä Samarian ja hänen tyttäriensä kohtalon; ja minä tahdon kääntää sinun kohtalosi, sinun, joka olet heidän keskellänsä, että kantaisit häpeäsi ja olisit häpeissäsi kaikesta, mitä teit, kun lohdutit heidät. Sinun sisaresi — Sodoma tyttärineen saa palata entisellensä, ja Samaria tyttärineen saa palata entisellensä. Ja sinä tyttärinesi saat palata entisellesi. Eikö ollut sisaresi Sodoma huhupuheena sinun suussasi sinun ylpeytesi aikana, ennenkuin sinun oma pahuutesi paljastui, silloin kun jouduit Aramin tyttärien ja kaikkien heidän ympärillään asuvaisten, filistealaisten tyttärien, häväistäväksi, jotka joka taholta pilkkaavat sinua? Sinä saat kantaa iljetyksesi ja kauhistuksesi, sanoo Herra. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minä olen tehnyt sinulle sen mukaan, kuin sinä olet tehnyt, kun olet pitänyt valan halpana ja rikkonut liiton. Mutta minä muistan liittoni, jonka tein sinun kanssasi sinun nuoruutesi päivinä, ja minä teen sinun kanssasi iankaikkisen liiton. Ja sinä muistat vaelluksesi ja häpeät, kun otat vastaan sisaresi, ne, jotka ovat sinua isommat, ynnä ne, jotka ovat sinua pienemmät, ja minä annan heidät sinulle tyttäriksi; mutta en sinun liittosi voimasta. Ja minä teen liittoni sinun kanssasi, ja sinä tulet tietämään, että minä olen Herra. Niin sinä muistat ja häpeät etkä voi häpeäsi tähden suutasi avata, kun minä annan sinulle anteeksi kaikki, mitä sinä tehnyt olet; sanoo Herra, Herra."

Hesekiel 16:53‭-‬63