Hedelmistään puu tunnetaan

"Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä." (Matt.7:16-17)

Tätä ennen Jeesus sanoo: "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia." (Matteus 7:15)

ymmärsinkö siis mielestänne oikein? Lampaan näköinen ei olekaan lammas, vaikka se kuulostaisikin yhtäkkiä lampaalta? Hedelmä ei olekaan se hedelmä, miltä se äkkiseltään näyttää? Mistä ihmeestä minä sitten voin tunnistaa sen hedelmän, joka on terveellinen ja turvallinen? Hengen hedelmiä ovat raamatun mukaan, "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."(Gal.5:22) ja taas "kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä"(Efes.5:9)

Mistä siis voin tietää olenko oikeassa seurassa ja oikealla puulla syömässä, jos väärä ja myrkyllinen voi pukea päälleen hengen hedelmiä tai sen kuoret? Niin kuin seireeni, joka kutsuu merimiehiä laulullaan ja lopulta paljastaa terävät hampaat pahaa pelkäämättömille?

Keskustelimme puolisoni kanssa hengellisestä syvyydestä. Eräs tuttava oli kuunnellut katolisen kirkon messua ja todennut sen surukseen pinnalliseksi. Miksi aarteita ei kaiveta syvempää? Puolisoni kertoi kuunnelleensa keskustelun, joka kyllä kuulosti hyvältä ja oikealta, mutta jokin ei ollut kohdallaan. Oli kuin puhujalla olisi ollut totuuden vaatteet, mutta itse Totuus ei ollut paikalla.

Sama teema jatkui kuunnellessamme Evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Luoman haastattelua perjantai dokkarissa. Tapio Luoma puhui niin hienoja ja oikeita asioita, että suuni jäi auki. Kaikesta en ole ollenkaan samaa mieltä, kuten toisesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Pian huomasimme piispan kietoutuneen, ja yrittäneen pukeutua raamatussa mainittuihin hedelmiin. Jotain pilkotti kuitenkin kuoren välistä, ja me yritimme miettiä mikä haisee.

vihdoin välähti! Se on irrallaan rungosta oleva, pian pilaantuva hedelmäläjä. Hedelmistä oli vielä nähtävillä niiden alkuperä ja puu, josta ne ovat jo jonkun aikaa sitten tipahtaneet.

Siinä on se pinnallisuus! Iloitsin löydöstä. Nykyaikamme hengellisyys ja vanha kansankirkkomme on alkanut pyöritellä jo vanhentuneita hedelmiään niin kuin ne eläisivät itsestänsä ja pullahtaisivat esiin tyhjyydestä. Arkkipiispa puhuu, kuinka täytyy rakastaa. Se on kaunista. Mutta kun emme osaa rakastaa, eikä nykyihminen ilman Jumalan Sanaa eläneenä ymmärrä miksi edes pitäisi rakastaa ja mitä? Ihmistäkö? Vaiko ihmisen tekoja? Ei hedelmiä voi olla, eikä niitä voi vaatia, jos ei ole puuta, jossa hedelmä voi kasvaa. Ainoa oikea terveellinen puu on Jeesus itse, Hän on juuret ja runko, jossa elämä virtaa oksille ja niiden hedelmille. Ilman Jumalaa ei ole maata, eikä siementä, joka on Sana, joka on Jeesus. Ilman Jeesusta ei ole puuta, eikä ravintoa. Ilman ravintoa ei mikään kasva, ei rakkaus, ei hyvyys, ei vanhurskaus, ei ilo, ei rauha, ei kerta kaikkiaan mikään hedelmä. Kirkon tehtävä on opettaa, miksi tarvitaan Jeesusta ja runkoa juurineen. Kirkon tehtävä on kastaa Kristuksen ruumiiseen, eli oksastaa kuivia ja jo kuolleiksi käyneitä oksia runkoon, että niihin voisi tulla hedelmiä. Kirkon tehtävä on jakaa ehtoollista, joka on Kristuksen puhdas veri, seurakuntaruumis tarvitsee verta niin kuin maallinen ruumis ei elä ilman. Veressä on elämä ja ravinteet, veri kuljettaa myös likaa pois ruumiista. Kolmevuotiaskin osaa kysyä miksi? Kirkon tehtävä on osata vastata tuohon syvimpään kysymykseen, "miksi?"

Miksi Isä lähetti Pojan?

Miksi Poika kuoli pitkäperjantaina?

Miksi Poika nyt elää?

Miksi meidät on kastettava Poikaan?

Miksi meidän on syötävä Pojan lihaa ja juotava Hänen verensä?

Miksi emme saa tehdä kaikkea mitä himoitsemme?

Miksi siis tarvitsemme rakkautta?

Lopulta on niin, että terveestä puusta poimitun hedelmän tunnistaa vasta sen syötyään. Siksi itse olenkin jo tottunut halkaisemaan hedelmän, ja katsomaan syvemmälle, ennen haukkaamista. "mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Valheen puun ja väärän profeetan hedelmistä sairastuu. Pahimmassa tapauksessa niistä sairastuu koko yhteiskunta ja lopulta koko maailma. Tämä yhteiskunta on jo pahasti sairastunut, sillä se on käynyt myrkkyhedelmien ääreen himoitessaan ruumiilleen makeaa. Sairastumisen näkee sodan ja väkivallan hyväksyvissä puheissa, itsekeskeisyydessä, syntymättömien lasten ihmisarvon polkemisena, Jumalan säätämän avioliiton siunauksen aliarvioimisena, elämän tarkoituksen etsimisen erilaisista nautinnoista, jotka lopulta vievät kokonaisia perhekuntia tuhoon. Lapset eivät ole enää Jumalan lahja vaan taakka, perheitä, eikä äitiyttä ja isyyttä pidetä arvossa. Me emme voi odottaa hyvää hedelmää tällä maalle, kun ravinnon saanti on katkaistu. Tämä maa on myös yksi näkyvä hedelmä, ja se on pahasti mätä. Kenen hedelmää ja tekoa tämä on? Jumalan se ei ole.

Hyvä hedelmä ei sairastuta. Se korkeintaan saa aikaan Jaakobin painin omassa syntisessä kehossa. Lopulta kuitenkin Jumala voittaa painin minun lihani kanssa, ja kuin huomaamatta hedelmiä syntyy, ehkäpä joskus myös minun oksastani. Näin toivon ja rukoilen. Hyvä hedelmä näkyy yhteiskunnassa siunauksena ja Kristillisinä arvoina, kansalaisina, jotka luopuvat omista himoistaan yhteisen hyvän vuoksi. Kaiken lähtökohtana on kuitenkin Jeesus syntiemme sovittajana, siksi meillä on varaa olla armollisia. Armoa tarvitaan siellä missä on syntiä ja se tunnustetaan. Missä ei syntiä tunnusteta synniksi, siellä ei ole armon kaipuuta, ei Jeesuksen Sanaa, eikä pelastusta ja siunausta. On vain haisevia ikuisen kuoleman tuottavia kuivuneita rypäleitä.

"niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden"(Efes.3:18-).

Jeesus on kuolemallaan kuoleman voittanut elävä Rakkaus.

Hyvää pääsiäisen aikaa, me elämme, sillä Hän elää!

 ‭"Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat" (Joh.15:3-6)