Hyvää ystävänpäivää!

Niinpä niin. Eroaminen on nykyään kovin helppoa, eikä meilläkään ole kriiseistä ollut puutetta. Me emme seurustelleet vaan opimme tuntemaan toisemme avioliiton sisällä. Meidän molempien arvot olivat alusta saakka sellaiset, jossa avioliitto on pyhä eikä eroaminen ole vaihtoehto. Joten jos se ei ole vaihtoehto, niin on parempi tehdä siitä paikka jossa molempien on turvallista elää. Jos turva alkaa kriisin aikana rakoilla on haettava apua. On haettava neuvoja avioliittoon. Mutta on myös uskottava puolison palautteeseen, ja että toisen paha olo voi johtua minun toiminnastani. Silloin on haettava apua itselleen. Avioliitto ei ole kilpailu missä kilpaillaan kuka saa itselleen eniten hyvää. Avioliitto on kuva Jeesuksesta ja seurakunnasta. Puolisot ovat yksi kokonainen liha ja ruumis, jossa toisen hyvä on myös omaa hyvää. Jos puoliso onnellinen niin olen minäkin. 

Kuten sanoin, 24 vuotta on pitänyt sisällään taisteluja, joissa kumpikin on halunnut itselleen jotain toisen kustannuksella. Jokainen meistä joka ihastuu, lähtee liikkeelle aloittaen rakkaustarinan itsekkäänä. "Minulle kaikki mitä minä olen haaveillut." Kaikki lähtee valheesta. Mutta kun Totuus paljastaa itsensä mikään ei ole niinkuin alussa luulimme ja haaveilimme. Tuo toinen ei olekaan sellainen kuin minä itselleni valehtelin, eikä toista voikaan omistaa. Silloin vasta alkaa rakkaus. Ja jokainen meistä tietää mitä Rakkaus tekee? Rakkaus on vapaaehtoinen lahja, eikä sitä antaja saa ottaa pois. Rakkaus uhrautuu, armahtaa, unohtaa kärsimänsä pahan. Rakkaus on pitkämielinen eikä etsi omaansa. Rakkaus ei koskaan häviä. Rakkaus on siis täysin päinvastainen asia kuin ihastumisen huumassa itsellemme usein valehtelemme. 

Siksi me neuvommekin kristittyjä nuoria seurustelemaan ensin muutama vuosi. Tässä kohtaa suurimmat harhaluulot usein karisevat. Kuitenkin yhteinen, yhtenä lihana eläminen alkaa vasta avioliitossa, eikä sitä voi, eikä saa harjoitella etukäteen. 

Miksi kirjoitankin avioliitosta, enkä ystävyydestä ystävänpäivänä? Siksi, koska meillä on tärkeä vuosipäivä puolisomme kanssa. Me juhlimme sitä aina yhteisellä minilomalla, joka on tällä kertaa tulevana viikonloppuna kylpylässä. Kirjoitan avioliitosta, koska vaikka minulla onkin hyviä ystäviä niin puolisoni on paras ystäväni. Hän on kaikkea sitä, mitä lapsena ystävyydestä toivoin. Hänessä näen rakkauden joka loistaa Jeesuksesta. Olemme ylittäneet korkean muurin yhdessä (tai menneet tuskaisesti sen läpi) jonka takana on pitkämielinen lempeys ja armo. Muurin takaa löytyi Rakkaus joka ei sano ja syytä :"Muistatko kun silloin teit ja sanoit". Tässä on hyvä olla, tähän rakennamme majan jossa etsimme ainoastaan toistemme parasta. Tässä odotamme kunnes saapuu Hän jolla on oikeus meidät erottaa.

"Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea."

Saarnaaja 4:9‭-‬12

"Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa"

Efesolaiskirje 4:1‭-‬2

Kuva kihlajaisistamme 1999