Kolme tärkeää: Rakkaus

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Johannes 3:16 

Maailma luotiin, sillä Hän rakastaa ihmistä.

Hän rakastaa, vaikka ihminen lankesi pois Jumalan asettamista rajoista. Rajat olivat jo Eedenissä hyvät, ihmiselle rakkaudessa tehdyt.

Hän asetti ihmiselle lain, jota noudattamalla Hänelle rakkaat ihmiset olisivat kaiken synnin ja sen viettelysten keskellä turvassa. Hän kertoi miten on hyvä elää. Rakkaudesta ihmiseen Hän ei voi olla rankaisematta sitä joka rikkoo lakia, sillä joka rikkoo lakia lähimmäisen kohdalla tekee Jumalan rakastamalle ihmiselle vääryyttä. Lain rikkominen on rikos joka synnyttää kipua, vihaa, riitaa ja katkeruutta. Lain ulkopuolella on rajattomuus, rakkaudettomuus ja välinpitämättömyys.

Kuulin jälleen tutun lauseen, jonka olen kuullut varmaankin tuhansia kertoja elämäni aikana, "Jumalaa ei ole kun on sotia ja kärsimystä." Hassua miten ihmisen omaa syytä ja langennutta maailmaa kaikkine kauheuksineen pidetään todistuksena siitä ettei Jumalaa ole. Sehän enemmänkin todistaa Raamatun olevan totta. 

Miksi Jumala ei puutu pahuuteen? Miksi sinä joka arvostelet Jumalaa et puutu omaan pahuuteesi? Kai toivot Jumalan estävän sinuakin tekemästä ja ajattelemasta pahoja asioita? Haluatko, että Jumala tekisi sinusta omaa tahtoa vailla olevan robotin ja alistaisi sinut väkisin? Miksi sinä vanhempana et voi vaikuttaa aikuisten lastesi toimintaan? Pitäisikö sinunkin ottaa kirves käteen ja tappaa pois se, jota eniten rakastat vaikka hänen tekonsa ovat pelkästään väärät? Kummanko riitelevistä lapsistasi ensin teloitat? Jumala teki tämän jo kerran. Hän hävitti koko ihmiskunnan ja puuttui pahuuteen, riistoon, raiskauksiin, vahvemman oikeuteen ja sotiin. Mooseksen kirjassa lukee "Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni". Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä."

1. Mooseksen kirja 6:5‭-‬8 

Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja yksi sukupolvi silmänräpäys. Jumala on nähnyt alun ja lopun. Alussa Jumala näki kaiken luomansa olevan hyvää. Tämän maailman lopussa ja uuden alussa Jumala näkee, että sekin on hyvää, parempaa ja täydellistä. Me luotamme siihen ja uskossa turvaudumme lupaukseen. Jumala on Rakkaus, eikä voi sietää sotaa ja pahuutta, jota löytyy meistä kaikista. Ei ole olemassa ketään sellaista ihmistä, joka ei kantaisi jo kohdusta saakka kykyä tappaa ja sotia. Jos meillä on tuska sodasta, miten luulet Jumalan surevan kun hänelle äärimmäisen rakkaat lapset tappavat toisiaan? Sinun empatiasi, sympatiasi, surusi ja "rakkauttesi" on vain murto-osa Jumalan rakkaudesta ja surusta. 

Kun näet omien lastesi tappelevan, mitä teet? Menetkö ehkä väliin? Teetkö sääntöjä? Seuraako sääntöjen rikkomisesta jotain rangaistusta mahdollisesti? Luulen, että kuitenkaan et ota puolia siten, että hylkäisit sen lapsesi kokonaan, joka jatkuvasti rikkoo sääntöjä. Etkö silloin miettisi ja suunnittelisi jopa erilaisten asiantuntijoiden kanssa miten saisit kasvatettua lapsesi taas oikealle tielle.

Nimittäin Rakkaus tekee näin. Jumala on Rakkaus. Rakkaus ei kiirehdi rankaisemaan ja tuhoamaan. Rakkaus on lempeä ja pitkämielinen. Rakkaus ei etsi omaansa, vaan Rakkaus etsii Tien pelastukseen ja armahtaa. Rakkaus kärsii ja unohtaa kärsimänsä pahan. Vanhempana minä voin aistia jotain Jumalan Rakkaudesta, sillä jos minun pitäisi pelastaa lapseni jäämästä Junan alle vain sillä että hyppään junan alle itse, tekisin sen sillä kipu joka tulisi lapseni murskaantumisen katselemisesta olisi tappava. Kuinka paljon kivuliaampaa Jumalalla on, sillä Hänen Rakkaus on puhtaampi ja minun vain kuva siitä.

Jumala loi ihmisen Rakkaudesta ja antoi kaiken hyvän luodun jota näemme, kosketamme ja syömme ympärillämme. Koska Hän Rakastaa. Hän toteuttaa mitä sanoo, muuten Hän ei ole Jumala. Hän varoitti tulevasta junasta ja sen vaarasta, mutta ihminen epäili ja hyppäsi junan eteen syötyään kiellettyä. Isä Jumala huomasi sen heti, joten Hän syntyi pojaksi ja hyppäsi itse junan eteen Ristillä ja murskaantui. Törmäys oli kuitenkin niin kova, että juna pysähtyi ja putosi raiteiltaan. Kuolemaa aiheuttava juna on tuhottu ja se palaa. 

Rakkaudesta meihin Hän teki itsestään paikan jossa rangaistukset on kärsitty. Ovi on auki ja sinne saa jokainen mennä pakoon sitä lopullista tuomiota joka kohtaa koko maanpiiriä. Joka ei suostu Jeesuksen veren suojaan sitä kohtaa lopulta Jumalan lupaus Adamille. "mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".

1. Mooseksen kirja 2:17 

Jos luulet rakastavasi, on se kuvaa Jumalasta sinussa. Sillä Jumala on Rakkaus. Ilman tuota Rakkautta (Jumalaa) on kaikki turhaa. Mitä sitten jos annat Ukrainaan kaiken omaisuutesi ja pelastat orpoja. Hyödyttääkö se ketään? Mitä hyödyttää lohduttaa sanoilla ketään surevaa ilman Jumalaa (Rakkautta)? Eikö sanat katoa tuuleen kuin kilisevä kulkunen, vailla mitään merkitystä? Kun kuolemme me katoamme hyviä tekojamme ja sanojamme myöden, jos ei ole Rakkautta (Jumalaa). Mutta jos on Rakkaus (Jumala), jokaisella hyvällä teolla on merkitys ja tarkoitus. Tuo merkitys ja tarkoitus todistaa elämästä Rakkaudesta (Jumalasta),sekä pelastaa meidät lopulliselta kuolemalta ja siirtää Jeesuksen kanssa ja Hänen tähtensä ikuiseen ja hyvään elämään". 

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."

1. Korinttilaiskirje 13:1‭-‬13