Lainrikkojia ja vapautettuja osa 0

Olen itse rämpinyt kristityn polkua pian 42 vuotta. Minulla ei oikeastaan ollut kristillisestä kasvuympäristöstäni huolimatta tietoa ja ymmärrystä, mitä Raamatussa oikeastaan puhutaan. Uskoin vain lähes sokeasti mitä muut minulle kertoivat. Myös vakituinen seurakuntayhteys puuttui. Mielestäni seurakunnissa kävivät vain kaikki väärin uskovat. Jumala puhui mielestäni minulle "sisäisesti" eikä seurakunnalla voinut olla minulle mitään annettavaa. Sitä sisäistä ääntä kuuntelin mielelläni. Raamattu oli aina saatavillani, mutta en vain viitsinyt siitä tarkistaa väitteitä oikeaksi tai vääräksi. Näin olen huomennut olevan monen kohtaamani ihmisen kohdalla. Olen kuullut usein sanottavan "sanotaanhan Raamatussakin". No aina ei edes sanota. Nyt, paljon myöhemmin olen ymmärtänyt että Jumalan ääni itseasiassa kuuluukin ulkoapäin ja sisältä kuuluu vain oma tahtoni. Monta kertaa Jumalan suuruuteen vedoten menemme lankaan samoin kun Jeesuksen aikaiset Juutalaiset. He ja monet muut eivät voineet uskoa, että Jumala tulisi alas niin heikossa muodossa, kuin tavallisen ihmisen ruumiissa. Eikö suuren Jumalan kuuluisi näyttäytyä täydessä loistossaan? Jos Jumala tulisi alas, olisi se jotain mikä järisyttäisi koko universumia. Jumala tuli kuitenkin ja syntyi ihmislihaan. Hän puhui käyttäen ihmismuotoa välineenä kohdata syntinen ihminen kasvokkain. Näin jokainen heikko, sairas ja synnin rikkoma voisi kohdata Jumalan pyhyyden. Samoin käy tänään. Aikamme ihmiset eivät usko että Jumalan ääni kuuluu kulahtaneessa kirjassa. Jopa kristittyjen parissa osa on menettänyt uskonsa Kristukseen, joka sanoo olevansa totisesti paikalla leivässä ja viinissä sekä siellä missä vajavaiset kristityt kokoontuvat seurakunnan kokoukseen. Osa kristityistä haluaa jotain erinomaisempaa kuten nähdä suuria yliluonnollia asioita, kuulla Jumalan puhuvan ukkosessa.  Me emme halua että Herramme esiintyy heikkoudessa.

Nykyään moni Kristitty uskoo, että hän saa pelastusvarmuuden kun on tuntenut sisällään uudestisyntymisen tunteen. (En ole vielä saanut selville millainen tunne on oikea.) Totuus kuitenkin on, että he ovat saaneet pelastusvarmuutensa kasteessa, jossa Herra laskeutui verhoamaan kuolleen omaan elämäänsä. Kaste tapahtui fyysisesti joka päivä heille näkyväksi merkiksi ja vaatteeksi. Jos sinulle on tehty todistus kasteestasi, tiedät kuka sinut nytkin peittää, siinä on varmuus. Siihen Hänen lupaukseensa voi luottaa ja uskoa, tunteisiinsa ja sisäiseen ääneen ei voi. Sisäinen ääni on useinkin sinun omaa puhettasi rakkaudessasi sinulle. Et voi olla ihan varma kenestä ääni on lähtöisin. Sisäinen mielikuvitusjumala ei herätä ja ylläpidä uskoa vaan lähes aina valehtelee ja sanoo "rauha, rauha vaikkei rauhaa olekaan." Joskus ääni jopa väittää Kristuksen olevan niin heikko, ettei Hän ole jo kantanut ja pyyhkinyt pois tätäkin syntiäsi. Se on valehtelija! Pyhä Henki on sinulle annettu. Hän sinussa

auttaa uskomaan ja tunnistamaan ulkoa tulevan Hyvän Paimenen äänen. Usko syntyy ja myös pysyy kuulemisen kautta. Sana puhuu sinun ulkopuoleltasi. Sitä sinun pitää uskoa eikä sitä mikä tulee sisältäsi. Sillä Jeesus itse sanoo:

Nyt ennenkuin joku suuttuu minulle. Minä uskon Jumalan voivan ilmestyä ja puhua sinulle myös ilman ulkoista välinettä, vetää sinua Raamatun ääreen ja kehottaa seurakuntaan. Hän myös johdattaa sinua elämässäsi. Tämän kaiken voi tulkita tulevan sisältäsi, mutta tämä kutsu ei voi sotia Raamatun sanaa vastaan. Sisällämme kuuluva Jumalan puhe on Jumalan puhetta jos se ei ole Raamatun kanssa ristiriidassa. Usein johdatus, kutsu lukemaan Raamattua ja kutsu lähteä seurakuntaan tulee  ulkoa päin. Jos se ei tule selvinä sanoina Raamatusta tai läheisen suusta, niin se tulee ehkä olosuhteina ja olosuhteiden muutoksena. Jumala sulkee ja avaa ovia. Seurakuntaan hakeudutaan usein tämän vuoksi ja koska Raamattu niin kehottaa. Sinä uskot sen Sanan ja teet kuten Hän sanoo. Seurakuntaelämäsi lopulta paljastaa miksi se on tärkeää.

"älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän."

Suurin syy siihen miksi minä en asioita halunnut Raamatusta tarkistaa oli se, kun avasin Raamatun, se tuomitsi minut kokonaan epäonnistuneeksi. Tiesin että minulle tulee hätä ja epätoivo "Minähän joudun kadotukseen!" Kipu joka Raamattua lukiessa tuli, oli helpompi jättää kokematta kun uskoin ainostaan hyviin ja armollisiin sanoihin. Niihin joita toiset sanoivat Raamatun sisältävän. Oli helpompi elää Jeesuksen kanssa, joka antaa minun rauhassa elää himoissani, addiktioissani, itsekkyydessäni, ylpeydessäni ja pahuudessani. Halusin elää niinkuin minä haluan, ja samalla uskoa että usko Jeesuksen olemassaoloon riittää pelastukseen. En tarvinnut parannusta! Joka olisi tarkoittanut oman pahuuteni, kurjuuteni ja alastomuuteni myöntämistä ja sitä kautta Jeesuksen armon omistamista. En vain halunnut luopua omasta edustani tehdä kaikkea sitä mikä tuntuu minusta hyvältä ja kivalta, vaikka se sitten lopulta sairastuttaisikin minut ja lähimmäiseni. 

Näin vähän aikaa sitten erään blogistin kirjoittavan "Armo on lupa nauttia elämästä, ennen kuin se on täydellistä." Olen pohtinut tuota lausetta ja yrittänyt löytää siitä Jumalan armon. Miksi en löydä siitä muuta kuin ihmisen oman armon itselleen. Täten minäkin elin. Tuota lausetta ei taida löytyä Raamatussa. Raamattu kyllä lupaa että meillä on lupa kristittyinä nauttia Jumalan lahjoista. Raamatussa sanotaan: 

Lause on tulkittavissa ihan toisin kuin ehkä blogisti sen tarkoitti ymmärrettäväksi. Minulle armoa on ettemme ole vielä täysin hävinneet ja Hänen laupeutensa meitä kohtaan on vielä läsnä, sillä maailma ei ole vielä loppunut. Vielä on aikaa paeta Jeesuksen luo. Minulle armoa on rikosteni anteeksianto, ettei minun syntejäni enää muisteta. Armoa on, ettei minun tarvitse elää enää rangaistuksen pelossa. Rikokseni olivat silti väärin vaikka kuinka niistä nautinkin. Oikeutta emme voi löytää tähän maailmaan tunteista. Oikein ei ole se teko joka tuntuu ruumiissa hyvältä, ja väärin ei ole se teko johon et mielelläsi ryhdy, kuten omasta nautinnostasi ja itsekkyydestäsi luopuminen toisen hyväksi.

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:"

Itse aiheeseen takaisin. Jumala kertoo meille laissaan miten ihmisen on hyvä elää. Onko kymmenen käskyä enää tärkeitä Kristityille ja yhteiskunnalle? Onko laki Jeesuksen kuoltua turha ja poistiko Jeesus lain kuolemallaan? Miksi laista pitäisi enää edes puhua ja mihin sitä tarvitaan? Sillä Raamatussahan sanotaan että missä ei ole lakia siellä ei ole syntiäkään.

Tänään kymmenen käskyä eivät enää vain syytä ja tuomitse minua. Tänään ymmärrän että Jumala rakastaa juuri minua ja on antanut lain, ettei kukaan saisi minun omaani viedä ilman rangaistusta. Minun Isäni sanoo lapsilleni arvoni äitinä. Hän sanoo että minulta ei saa varastaa, puolisoni ei saa vilkuilla muita, minun puolisoani et saa sinä himoiten katsoa, minusta et saa pahaa juoruta etkä minuun väkivalloin fyysisesti koskea. Ensimmäisissä käskyissä minun Isäni tekee selväksi että on ainoa Jumala, ja joka ei sitä usko ja rikkoo minua vastaan on tuomittu kuolemaan.

Laki onkin minun suojakseni! Auta Herra että en myöskään minä sitä riko. Kuoleta Pyhällä Hengelläsi minun ruumiini teot ja anna usko Kristukseen, joka kärsi minun puolestani kun rikoin ja usein rikon vieläkin sinun tahtoasi, lähimmäistäni ja itse itseäni. Pyhä Henki minussa, jonka Sinä annoit, Avaa uskon Sinun Sanoihisi jotka minulle puhut Raamatussa, Raamattua selittävissä saarnoissa, ehtoollisessa, kasteessani ja lähimmäiseni rakkaudessa. Sinä astuit alas minua varten. Sinä vedit minut, sinä herätit minut, annoit uskon ja peitit alastomuuteni ja häpeäni. Anna tämän uskon myös tehdä hyvää hedelmää ja sinun mielesi mukaisia tekoja. Auta myös heikkouttani etten jatkuvasti lankeaisi. Lankeemuksen hetkellä vedä kuulemaan armoasi. Sillä nyt minä tiedän että loppuun saakka minun lihassani pysyy halu syntiin, mutta armossasi olet antanut Henkesi, joka herättää minun henkeni haluamaan Isäni tahtoa joka on hyvä. Tee kauttani hyviä tekojasi ja peitä pahat tekoni ja ajatukseni Kristuksen valmiiseen työhön.