Lainrikkojia ja vapautettuja osa 9 ja 10
ÄLÄ HIMOITSE TOISEN OMAA
"Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.
Mitä se tarkoittaa?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme petoksella tavoittele lähimmäisemme perintöä tai huonetta emmekä anasta sitä lain ja oikeuden varjolla, vaan autamme häntä, että hän saisi pitää omansa.
Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.
Mitä se tarkoittaa?
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme anasta, houkuttele emmekä vieroita lähimmäiseltämme hänen aviopuolisoansa, palvelijoitansa tai karjaansa, vaan kehotamme ja vaadimme heitä pysymään alallaan ja ahkerasti täyttämään velvollisuutensa."
Kävelen usein metsässä. Luonnossa, Jumalan lahjojen ympäröimänä mietin: "Miten minä olenkin saanut näin paljon Jumalan lahjoja?" Jos jokainen meistä pysähtyisi miettimään sitä mitä on, eikä sitä mikä puuttuu, osaisimme iloita myös lähimmäisen puolesta, hänen lahjoistaan ja kutsumuksestaan.
Minä en tarvitse tuollaista asuntoa kuin on tuolla ystävälläni, vaikka se onkin upea. Minulla on omani, juuri riittävä meidän perheen tarpeisiin. Minulle ei sopisi tuon ystäväni puoliso, vaikka hän näyttäisikin komealta ja upealta silmiin, sekä puhuisi nätisti muiden ihmisten aikana puolisolleen. Minulla on omani, kaikkia maailman miehiä parempi minulle, paras ystäväni, joka tuntee minut, tarpeeni, lahjani ja vikani. Hän rakastaa minua puutteistani huolimatta ja minä rakastan häntä. Minun ei tarvitse kadehtia lähimmäiseni taitoja, osaamista tai kutsumusta. Minullakin on riittävästi lahjoja ja taitoja kutsumuksestani selviämiseen, ja jopa toisille jakamiseen jos niin tahdon. Minulla on kaikki mitä tarvitsen. Ja jos minulla ei olekaan taitoa, terveyttä, taloa, puolisoa, lapsia ja ystäviä, on minulla Kaikkivaltiaan lupaukset.
Jossain on olemassa Jumalan lahjoilla varustettu, taitava lähimmäinen, joka tekee töitä maksaakseen veroja. Yhteiskunta kerää veroja varmistaakseen, että se voisi antaa minulle katon jos en itse kykene työhön, terveydenhuollon jos sairastan, ruokaa jos en osaa itse niittää peltoa, kalastaa,keittää enkä edes leipoa. Jossain on joku, joka osaa laulaa jos minä en osaa, silti saan nauttia toisen laulutaidoista joka päivä. Jossain on raskaita elämänvaiheita läpikäynyt lähimmäinen kertomassa niistä toisille siunaukseksi.
Siksi kai seurakuntakin on yksi ruumis. Taivaallinen Isämme tietää meidän tarvitsevan paljon huolenpitoa ja opetusta. Yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea. Yksi ihminen ei voi, eikä jaksa kantaa kaikkia Jumalan armolahjoja. Jumalan lahjat, eli koko Elämä, on tarkoitettu jaettavaksi. Jos olet jalka et luultavasti ole useinkaan suuna, päänä ja äänessä? Kannat silti suurta painoa aika-ajoin. Jos olet käsi, ei sinusta edelleenkään tule ääntää, et luultavasti edes kuule kaikkea mitä puhutaan, sillä sinulla on kiire palvella muita. Korvana taas kuulet kaiken, ilon ja surun. Mutta sinä korva olet se, jota käsi luultavasti syyttää laiskaksi kuten Martta Jeesuksen jaloissa kuuntelevaa Mariaa.
Voisimmeko pitää lähimmäisen lahjakkuutta, lahjana myös minulle? Koska tämä lähimmäiseni osaa taidon, jota minulle ei ole annettu, jää minulle aikaa oman kutsumuksen toteuttamiseen. Kutsumus voi olla mitä vain. Joskus häpeämme ottaa apua vastaan sairaudessa ja heikkoudessa. Onko suurempaa kutsumusta kuin opettaa läheisiä auttamaan apua tarvitsevia? Emme voi oppia auttamaan ja huomioimaan toisia, jos ei ole ketä auttaa. Lääkäri joutuu työttömäksi ilman potilasta. Näin me opimme lähimmäisen rakkautta ja toisen huomioimista.
Me olemme usein himomme orjia. Kuuntelemme lihamme haluja ja tunteita emmekä pysähdy ajattelemaan. Onko se mikä tuntuu nyt hyvältä, pidemmän päälle hyvää? Miksi silti tuntuu tyhjältä? Miksi himoitsen täyttää tyhjyyden herkullisella syötävällä, alkoholilla, muilla päihteillä, netflixin äklö romantiikalla, pornolla, somen tykkäys klikkauksien keruilla ja niin monella muulla meille haitallisella asialla "Ei onnen perässä juoksijaa, onni kiinni saa." Onni on tässä juuri nyt, lahja on Jeesus Kristus.
Kirjoitin kahdesta viimeisestä käskystä yhden kirjoituksen, sillä olen laiska. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain jotain kirjoitettua kaikista käskyistä. Meinasin luovuttaa! Nyt minut on kuitenkin laista vapautettu Kristuksessa kirjoittamaan vapaasti. Jatkossa en lupaa aiheita etukäteen. Muistathan että olet armon alla etkä lain alla.
Himosta Raamatussa
"Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa."
2. Mooseksen kirja 20:17
"Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa."
Jaakobin kirje 1:14-17
"Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä". Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme, mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa."
1. Korinttilaiskirje 12:12-26
"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."
Roomalaiskirje 8:1-4
"mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse". Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi. Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta. Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä. Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta."
Roomalaiskirje 7:6-13