Pelkäätkö?
Palasin somaattisen sairauteni vertaistukiryhmään pitkän tauon jälkeen. Onneksi palasin. Se on ainoa paikka, missä en tunne itseäni luulosairaaksi, mitä oireisiini tulee. Tuolla ryhmässä vertaisten kanssa joutuu kokemaan myös ajoittain ahdistusta ja tulevan pelkoa. Ryhmässä näen monen elävän onnellisena, mutta näen myös sairauden etenemisen ja sen muuttumisen pahempaan. Silloin tällöin joku poistuu ryhmästä kuoleman kautta.
On kuitenkin monta hyvää syytä kuulua ryhmään, ja eilen sain sen huomata eräästä viisaasta ja lohduttavasta julkaisusta. Eräs vertaiseni kirjoitti sairautensa muuntuneen pahimmaksi mahdolliseksi. Jokainen meistä ryhmässä pelkää juuri hänen kohtaamaansa vaihetta. Hän kuitenkin totesi: "Kyllä se on lopulta niin, että kun joutuu kohtamaan sen mitä eniten pelkää, saa huomatakin pelänneensä itse pelkoa."
Tuntematon pelottaa, vanhoista totutuista elämän etuuksista luopuminen pelottaa, kuolema pelottaa. Kun sitten vihdoin olen siellä mitä pelkään. Jääkö pelko lopulta taakse?
Monet esiintyjät ovat kertoneet jännittävänsä ennen esiintymistä niin, että voivat fyysisestikin pahoin. Kun he pääsevät lavalle, jännitys ja pelko unohtuu. Eikö ihminen ole outo? Olisi hienoa jos itse voisin oppia pelosta sen, että se ei ole pysyvää, vaan viimeisenä mullan päällä seisoo Herra Jeesus itse. Ja siinä Rakkaudessa ei voi olla pelkoa. Pelko ei mahdu kuvaan. Hän voitti kuoleman! Eikö Hän voittaisi niin pienen vihollisen, kuin pelko oikeastaan on. Jos kuolema on norsu, pelko on hiiri. Hassua miten norsukin hyppää hiiren nähdessään. Mitä muuta se on kuin kuolema "pelkää" jotain. Kuolema pelkää Häntä joka voitti kuoleman.
On vielä yksi asia jota olen pelännyt. Minä olen pelännyt itseäni, sitä ettei Jeesus ole vastassa minua, koska jos en tee pahaa, niin ajatuksissani olen pahuuden loppumaton kaivo. Pelkään tippua sinne. Voiko Jeesus löytää minut kun syöksyn synteineni alaspäin kuin päättymättömässä limbossa.
Viimeisessä kirjoituksessa sanoin harrastavani tekoälymaalausten tekoa. Tyttäreni joka on oikea taiteilija ja myy taidettaan boikotoi tekoälyä, joka yhdistelee nettitaivaasta muiden omaa. Siksi mainitsen tässä; jos teet kuvia, käytä niitä vain omiin tarkoituksiin. Äläkä missään nimessä rahasta niillä! Joku jossain elää taiteellaan. Meillä on ollut sisareni kanssa tapana ottaa raamattu sovelluksesta päivän raamatun kohta ja muuttaa se kuvaksi. Tämän päivän kuva sai minut lisäämään pelkoa itseäni kohtaan. "Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset." Jaakob 1:13-18
Onhan niin, että tässäkin pelkään hiirtä. Eli pelkoa! Oma lihani jatkuvasti viettelee minua valitsemaan itsekkäästi sen, mikä hyödyttää vain minua, mutta on pois lähimmäiseltä. Miksi en osaa valita oikein? Kuitenkin yhtäkkiä jään jumiin raamatun kohdassa olevaan "täydelliseen lahjaan". Jos Kaikkivaltias sanoo voittaneensa kuoleman ja pelon, norsun ja hiiren, onko minun "hyttysen", minun lihallinen perintö Adamilta tuottanut Jeesukselle vaikeuksia? Ei. Hän voitti ensimmäisenä synnin, koska se kietoi pelkoon ja kuolemaan Hänelle rakkaan ihmisen, minut. Hän peitti minut itsellään. Minun synnit eivät näy Pyhälle Isälle. Täydellistä lahjaa ei vaadita pois, se on annettu ja sen sisältö on täytetty. Se on minun. Syntien voittamista seuraa pelon katoaminen, sillä kuolema on nielty ja voitto saatu.
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." Psalmi 23
