Vapauden vankina
Ihmettelen maailman menoa, ja taas ihmettelen. Sitten istahdan ja ihmettelen lisää. Tuntuu mahdottomalta pukea sanoiksi Jumalaa, omaa maailmankuvaa ja arvoja. Huokaisen hiljaa Isälle, joka istuu kanssani: "Voi kumpa vain kaikki näkisivät sinut, ja tuntisivat sinut, silloin kaikki ymmärtäisivät, että vapaus, jota he itselleen tavoittelevat onkin vankila. Voi kumpa vain he kaikki näkisivät. Miksi he eivät näe lakisi olevan hyvä asia, josta myös maamme arvojemme jäänteet ovat peräisin? Lakisihan on tarkoitettu suojelemaan meistä jokaista! Miksi ihmiset tappavat toisiaan? Isä olet antanut meille tiedon hyvästä laista ja säännöistä, jota noudattamalla jokainen olisi turvassa ja oikeasti vapaa. Tahtosi, jonka olet ilmoittanut meille Raamatussa, on tarkoitettu suojaamaan tuolta valheelliselta vapaudelta, joka sulkee lopulta jokaisen kuolemaan." Minä, Minä, Minulle. Siinäkö on vapaus ja rakkaus? Ei se voi olla rakkautta, että minä saan sen, mikä tuntuu minusta hyvältä, viis toisista ihmisistä? Ei se ole vapautta, että en kykene valitsemaan oikein, vaan olen himojeni vietävissä. Himot tappavat pitkällä aikavälillä vaikka hetken aivot saavatkin, ah, niin ihanaa dopamiinia. Himoni saavat aikaan addiktioilla täytetyn vankilan. Moni on todistettavasti kuollut addiktioihinsa. Sekö on vapautta, että minut päästetään vapaasti juoksemaan rotkoon, kun luulen siellä olevan jotain kiiltävää?
Kiitos Herralleni, että Raamattu kertoo tämänkin ajan ihmiselle, mihin hän oikeasti on juoksemassa. Kohti tuhoaan! Älä juokse! Vielä me tunnustavat kristitytkin kuulemme vihollisen jatkuvasti huutavan korvaamme: "Onko Jumala todella sanonut?"
Luin eilen Luukkaan evankeliumia jälleen. Jeesuksen kerrotaan sanoneen seuraavat sanat: "Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan — minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on." Luukas 6:46-47
Eikö ole hienoa, kun joku sanoo minulle,"älä polta kättäsi tulessa, koska se aiheuttaa turhaa kipua." Voin luulla vapauteni olevan siinä, että voin valita vastoin varoituksia polttaa käteni. Siinä on uskoni tai epäuskoni näytetty toteen. Se joka varoitti tulesta, tiesi tulevan kipuni. Kun nyt sitten monta kertaa olen polttanut itseäni ja toisia eri paikoista ja asioista, istun kivuliaana häpeämässä monia sanojani, ajatuksiani ja tekojani. Miksi en uskonut heti, olisi ollut helpompaa. En voi sanoa, ettei minua varoitettu, talossamme on saatavilla monta Raamattua. En voi puolustautua. Olen kipuni vankilassa. Se vie kaikki voimani, eikä ollenkaan enää tunnu vapaalta.
Todellinen vapaus, mitä se mahtaa olla? En kuule syytöksiä, enkä tuomiota, jonka ansaitsisin. En kuule edes lausetta "Minä varoitin" tai "Mitä Minä sanoin". Oman häpeäni ja syyllisyyteni vankilasta vain vaivoin kuulen totuuden vapaudesta. "Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme."Jesaja 53:7-9
Toivon ettei tästä tule liian pitkä kirjoitus, mutta tahdon vielä yhden mieleeni tulleen asian aiheesta jakaa.
Olen monesti ihmetellyt, miksi Jeesus ei vain ilmesty ja näyttäydy kirkkaudessaan? Eikö silloin kaikki uskoisi? Minulle on myös sanottu näin: "Miksi ei Jeesus näytä itseään?" "Miksi kukaan ei ole nähnyt Jumalaa?" "Jeesus eläessään oli kuolevan ihmisen kaltainen! Jos hän olisi ollut jotain kirkkaampaa, olisimme uskoneet hänen olevan Jumala". "Avaruudessa ei ole todistettavasti nähty mitään miestä."
Ensiksikin, mielestäni on suurta armoa, ettei Jeesus näyttäydy kirkkaudessaan vielä kaikille. Hän on luvannut sen kerran tehdä, ja se tulee olemaan liikaa monelle. Se on kuolemaksi hänelle, joka ei uskonut sellaista Jeesusta, jonka pystyi kuolematta kohtaamaan, Sanaa ja lihaa. Hänelle joka ei juossut turvaan Pyhän Hengen osoittamaan paikkaan. Vain he voivat kohdata Jumalan, Jeesuksen kirkkaudessaan, jotka ovat täydellisiä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Vain Hän joka ei ikinä ole syntiä tehnyt, voi seisoa turvassa Tuomarin ilmestyessä. Jumalan näkeminen on ihmisille tuomio, sillä valhe ei kestä Totuutta. Vain he, jotka uskossa luottaen ja kastettuna Jeesuksen kuolemaan, ovat työnnetyt ainoan synnittömän sisäpuolelle, voivat selviytyä. Koska vain Jumala itse on ainoa riittävän puhdas. Hän on Jeesus, jonka oli pakko tulla ihmisen muotoisena ilmoittamaan itsensä, muuten jokainen Hänet nähnyt olisi kuollut omaan häpeäänsä. Jokainen olisi palanut tuhkaksi syntiensä vuoksi. Jeesus sanoo Filippukselle: "..Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen."
Jokainen joka on Jumalan, siis Pojan Jeesuksen ulkopuolella, Hänen tullessaan, palaa tuhkaksi, sillä kuiva ja eloton syttyy nopeasti. Mikään väärä ja valheellinen ei kestä Hänen pyhyyttään. Mikään mikä ei ole Hänestä ja Hänessä, ei jää olemaan. Vain elävässä Rungossa olevat oksat selviytyvät, irti olevat palavat. Ilmestyskirja 22:15 sanoo "Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät." Toisin sanoen ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja sovitusta, me kaikki olisimme ulkopuolella.
Vielä on armoa, vielä Jumalan luomakunta herää aamulla. Täällä elävät sekaisin valhe ja totuus. Vielä sinullekin valhe voi paljastua valheeksi. Vielä olemme sisällä. Kristinuskon kolmiyhteinen Jumala ei ole mikään partapaappa pilvellä, vaan jotain, mitä ei ihmisen omat sanat pysty selittämään.
Jumalaa ei kukaan voi nähdä Hänen suuruutensa vuoksi. Et voi mennä kuolematta Jumalan luomakunnan ulkopuolelle, Jumalan ulkopuolelle. Mieti ruumiissasi olevaa punasolua. Voiko punasolu nähdä koko ruumiin. Jos se näkeekin, tarkoittaa se punasolun valuneen ulos ruumiista ja varman kuoleman koittavan. Ei ole elämää, Elämän(Jeesus) ulkopuolella. Ruumiissammekkin on nyt menossa samankaltainen taistelu kuin luomakunnassa taistelu totuuden ja valheen välillä. On hyviä, elämää tukevia soluja, mutta on myös taudinaiheuttajiakin. Lopulta Elämä kuitenkin voittaa! Hän on luvannut ja Hänen Sanaansa uskon ja turvaan. Minä jään henkiin, sillä Luojani Pyhä veri, itse Elämä kiertää sen soluja puolustaen ja muokaten minua Hänen kaltaisekseen. Kuolemattomaksi. Kasteeni joka on Jeesus itse, on pukenut minut katoamattomuuteen.
Ja vihdoin olen vapaa, enkä enää oman valheeni vanki.
"Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'" Matteus 13:24-30
https://youtu.be/W8xMvJitags?si=SwPlvZhPQ-2ubx3z